sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Huijaripuntari


Minulla ei ole nyt ihan tarkkaa viikkopunnituslukua, sillä puntarini on suuri typerys. On täysin kiinni tuurista tai valitusta asennosta, että minkä lukeman siitä saa irti. Siksi joutuu käymään monta kertaa ja toivomaan, että edes kaksi kolme kertaa luku osuu samaan. Tänä aamuna painoni oli kaikkea väliltä 89.8–90.4kg. Vielä ollaan siis korkeamalla kuin ennen-matkaa-luvut, mutta maanantain shokki kolmen kilon nesteenkerääntymisestä on taaksejäänyttä huvia.

90kg raja on minulle joku kirous, en pääse nyt millään siitä eroon, vaikka en repsahtele ja liikun sen 10 tuntia viikossa. Nyt on kolme kuukautta endometrioosi ja pcos -leikkauksista ja kuukausi kontrollistakin, jos vielä parin viikon päästä painan saman verran kuin nyt, niin menen uudelleen lääkäriin. Olen käynyt ravintoterapeutillakin ja kaikki pitäis mennä ruokailujen suhteen hyvin.

Nyt tosin aion hankkia uuden puntarin, en tajua, miten kotiini on moinen ronkeli edes asuttautunut. Haluan sellaisen ihan tavallisen laitteen, joka ei yritäkään mittailla mitään rasvaprosentteja, antaa vain luotettavasti painon ilman, että jalkoja pitää asetella tarkkaan tjsp.

Parin viikon päästä otan taas kuukauden muutos -kuvat, toivottavasti elokuisiin kuviin on taas kiinteytymistä tapahtunut. Olen joskus nuorempana uhonnut, että voisin painaa, vaikka 100 kiloa, jos vain olisin hyväkuntoinen ja näyttäisin hoikalta. Tämä tuntuu olevan kohtaloni, painon pyöriessä korkealla, mutta kunnon ja ulkonäön muuttuneen huomattavasti kesästä.

Mitat ovat kuitenkin nyt olleet samat kuin 26.8., eli kahdessa viikossa muutosta ei kauheasti ole tapahtunut, paitsi että matkalla paino nousi ja nyt se on taas laskenut melkein kokonaan. Pitää jaksaa tsempata, vaikka hitaanlaisesti kaikki tapahtuu. Olen onneksi vienyt itseltäni tekosyyt pois, enkä voi syyllistää itseäni mieliteoista ja lipsahduksista. En muuten kestäisi tätä tahkoamista, jos koko ajan tietäisin, että onnistuisin paremmin, jos olisin jättänyt sen ja sen jutun syömättä.

Jotkut ystävistäni kehuvat itsekuriani, mutta mie itse näen sen näin, ettei mulla ole oikein vaihtoehtoa. Anonyymisti sen voi tänne sanoa, sillä eihän tämmöistä kukaan usko. En käsi sydämellä usko, että minun kuuluisi olla näin iso elämäntapojeni suhteen. Voisin olla 10–15kiloa ylipainoinen, mutta en 30kg. Olen liikkunut aina säännöllisesti, enkä ole syönyt yli omaa osaani. Mutta olen aina ollut sairas, ja nyt vasta olen alkanut ymmärtää, mikä vaikutus niillä on ollut myös painonnousuun. Mutta jos söisin karkin siellä täällä, jäätelöä vähän kesällä, en saisi tämänkään vertaa tuloksia aikaan. Joten itsekuri on aika pakkotila, mutta ei se onneksi tee nyt tiukkaa, kun en makeaa kaipaa ja liikkuminen on tärkeä osa viikkoani. Keino hoitaa stressiä, mukava tapa hoivata parisuhdetta, keskustella ja voida yhdessä hyvin. Minulla on nyt myös hyvin zen-asenne painoon, sillä pakko tässä on kuitenkin elää päivä kerrallaan, joten sama vaikka se putoaisi hitaasti, kun kuitenkin putoaa ja voin hyvin.

Mutta se ei tarkoita, ettenkö silti haluaisi sen oikean lukeman tietää. Joten nyt on hakusessa hyvä peruspuntari!

Viikon kilometrit = 38 km.

13 kommenttia:

  1. Samanlaisesta vaa'asta kokemusta. Tulos riippuu missä kohtaa seisoo ja miten monta kertaa viitsii hyppiä. Uusi vaakana todellakin näyttää koko aika samaa lukua, seisoin missä kohtaa tahansa tai hypin siihen miten monta kertaa vain :D

    Se on kyllä totta, että itsekurille ei ole vaihtoehtoa jos meinaa tavoitella normaalipainoa. Se on pakko!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistankin sen sinun vaakasotkun, mie toivon, ettei mulle käy samoin, kun ostan uuden vaa'an. Paitsi toiseen suuntaan totta kai. :D

      Poista
  2. Minulla on ollut usein painon jumituksia niin ylös, kuin alaspäinkin. Esimerkiksi kun olin vielä n. 100kg, söin ja söin hirvittäviä määriä herkkuja joka päivä enkä liikkunut, mutta paino ei liikahtanut vuoteen. Sitten se menikin yhtäkkiä humisten 120kg.. JA taas alaspäin tultaessa... painoni on jumittanut erityisesti 85kg paikkeilla, se ei vaan tuntunut laskevan vaikka mitä tekisin.. nyt olen mennyt senkin ohi ja loppujen lopuksi kärsivällisyys palkitsi :)

    Toivottavasti painosi lähtee laskemaan ja löydät paremman vaa'an ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun olen 85, niin hihkun onnesta. Sitten kun pääsen siitä olen ekstaasissa. :D

      Uskon, että paino ennenpitkää laskee, viimeistään sitten jollain järeämmällä keinolla. Olen luottavaisin mielin. Vaaka lähtee silti vaihtoon.

      Poista
  3. Mä junnaan myöskin nyt 90 kilon paikkeilla, tosin olen sen vasta saavuttanut eli pitkään en ole tuossa kasiysin ja ysikympin rajamaastossa vielä notkunut. Noi junnaamiset on kyllä todella piinaavia, ja motivaatio meinaa loppua. Pitäisi vaan jaksaa taistella ilman tuloksia ja jonain päivänä huomata sitten humpsahdus alaspäin- ja silloin kyllä kiittää itseään kärsivällisyydestä :) Koitetaan jaksaa vaan ja olla luovuttamatta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, pakkohan se on jaksaa, kun päivänsä pitää kuitenkin johonkin käyttää, joten sama se on käyttää ne hyvin. :)

      Tuloksia huomaa onneksi kunnossa ja kaventuneissa kasvoissa. Paino saisi kuitenkin näyttää taas vihreää valoa, vaikka toisaalta onhan tässä koko viikko ollut pudotusta.

      Poista
  4. Olet sanonut jossain postauksessasi, että olet kärsinyt aikaisemmin syömishäiriöstä. Voisitko joskus tehdä siitä postauksen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin totta kai, en ole vain ollut varma, että kiinnostaako tämä aihe oikeastaan ketään. Tai olen ehkä arastellut, että joku luulee, että vatvon vielä menneessä. :)

      Mitä sinulla oli mielessä? Sairaalahoidoista vai siitä, kun sairastin vai nyt kun sairaus on jo takana..

      Poista
    2. Lähinnä se, kun sairastit. Millaisia ajatuksia sinulla oli, miten kaikki alkoi, mistä painosta aloitit ja mihin päädyit jne. Itse olen kamppaillut syömishäiriön kanssa ja kiinnostaisi kovasti kuulla sinun tarinasi. :)

      Poista
  5. Oon parin viime postauksen perusteella saanu sen käsityksen että sun paino junnaa paikallaan ja on jopa vähän noussutkin. Voisit kokeilla lentoemäntädieettiä (linkki http://www.netikka.net/kristiina.raden/4n%20paivan%20ihmedieetti.htm). Itse kokeilin sitä kun paino oli junnannut jo pitkään paikallaan ja toimi kyllä täydellisesti. :) Neljän päivän jälkeen palasin ihan normaaliin ruokavalioon eikä kiloja tullut yhtään takaisin, vaan paino jatkoi taas normaalia putoamistaan. Ymmärrän kyllä jos sulla on joku tietty ruokavalio josta et voi poiketa, mutta ihan vaan tällasena vinkkinä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä. Otan sen ilolla vastaan. Mie kävin jo ravintoterapeutillakin juttelemassa ja olen menossa myöhemmin vielä lääkäriin, mulla moni syy estää jo valmiiksi laihtumista, joten kokeilen kaikkia niksejä. :)

      Poista
  6. Sulla tulee todella paljon kilometrejä kyllä viikossa. :D

    Ja musta tuntui niin aktiiviselta, kun kävelin tänään noin 4 km. *ashamed*

    Joskus olen kuullut, että jumituksesta voisi päästä myös "tankkauspäivällä" eli syömällä yhtenä päivänä reippaammin. Omakohtaista kokemusta ei ole, joten tarkempaan en osaa sen todenmukaisuudesta sanoa.

    Toivottavasti jumitus menisi pian ohitse. :)

    VastaaPoista
  7. Hei, miten sinulla on mennyt? :)

    VastaaPoista