maanantai 3. syyskuuta 2012

Matkan jälkeinen olotila

Olin pidennetyn viikonlopun Tallinnassa lomailemassa. Olen ollut omasta mielestäni hyvin ruodussa yli kaksi kuukautta ja elänyt kuin puritaani ruokailun ja liikunnan suhteen. Matkalla päätin ottaa vähän rennommin. Paino sanalla vähän, sillä kävin kuitenkin uimassa ja salilla sekä kävelin paljon. Perjantai-iltana juoksin juoksumatolla hotellin 26. kerroksessa ja katsoin alhaalla kukoistavaa kaupunkia, oli ihan voittajafiilis ja tuntui siltä, että tämä on juuri sopivaa lomailua ja rentoutumista minulle.

Ruokailun suhteen otin rennommin kuin kotioloissa, en laskenut hiilareita ja söin pitkästä aikaa karkkia ja jonkin verran leipää aamupalalla. Alkoholia meni yhden viinilasillisen verran. En vetänyt ruokailunkaan suhteen övereitä, vaan nautin pieniä annoksia. Aamupala hotellilla, lounaaksi salaattia ja päivälliseksi yleensä pihvi kasviksilla. Ajattelin, ettei tässä voi mennä ihan kauheasti vikaan.

Olin väärässä.

Olo oli ihan kamala, sokeri ja vilja turvottivat vatsani kaksinkertaiseksi. En mahtunut kunnolla matkavaatteisiin, olin kuin viimeisilläni raskaana, paitsi että mahani näytti ihan lötisevältä kaljatynnyriltä. Kaikki se solakkuus (hih), jonka olin saavuttanut ennen matkaa, oli poissa ja rehellisesti sanottuna masensi aika tavalla katsoa itseä peilistä.

Siispä ratkaisin tämän sabotoimalla itseäni, ihan vahingossa. Menin parturiin ja pyysin vähän vaaleita raitoja hiuksiini. En ole neljään vuoteen käynyt parturissa ja minulla on (OLI) luonnostaan kauniinväriset hiukset, joista saan aina kehuja. Moni ei usko, että minulla voi luonnostaan taittua hiukset sekä kultaan että punaiseen sävyyn. Hiukseni ovat olleet minulle tärkeät, sillä en kovinkaan monesta osasta itsestäni pidä, mutta puhtaat, värjäämättömät hiukseni ovat olleet sellaiset. Jostain syystä päätin hetken mielijohteesta kokeilla vaaleita raitoja, mutta meille sattui kielieroistakin johtuva kommunikaatiokatkos, ja kun parturintuolissa keskityin lähinnä kirjaan, oli lopputulos minulle järkytys. Hiukseni ovat nyt ihan vaaleat (eivät edes kultaisen- tai keltaisenvaaleat vaan harmahtavat), ja vaikka ne ovat ihan taidokkaasti leikatut ja värjätyt, en voi silti mitään sille, että tunnen itseni pettyneeksi. En ymmärrä yhtään, miksi alunperin menin edes värjäämään hiukseni, kun halusin säilyttää oman värini. Rakas ystäväni tätä minulta kysyikin, enkä keksi muuta selitystä kuin että olin niin kyllästynyt oikuttelevaan mahaani, että halusin jotain pikamuutosta aikaiseksi.

Lisäksi: Parturintuoli on kyllä yksi epämieluisin paikka maailmassa. Ehkä siksi halusinkin keskittyä kirjaani, enkä katsoa isosta peilistä mustan viitan alle verhottua kokonaisuutta. Kirkkaat valot ja iso peili eivät imartele kyllä yhtään tämän laihduttajan vartaloa ja kasvoja.

Tuntuu kamalalle valittaa, sillä matka oli muuten tosi ihana ja romanttinen. Ihmiset menettävät raajojaan ja terveytensä, ja mie itken monta yötä hiuksiani. Yritän nyt itse jotenkin korjata tätä harmahtavaa pääkoppaani, mutta saadakseni oman värini takaisin, joudun kyllä odottamaan vuosia. On aika harvinaista, että joku pitää ihan omista hiuksistaan, sillä suurin osa ystävistäni värjää hiuksensa, siksi en ymmärrä yhtään, mikä älynväläys tämä oikein oli. Eikä kyse ole edes siitä, etten pitäisi väristä, vaan siitä, etten tunnista itseäni.

Mutta ei jotain huonoa ettei jotain vielä huonompaa. Tänä aamuna vaaka näytti 3kg enemmän kuin viikko sitten. Kyllä, 3kg, ja vaikka varmasti kyse on nesteistä ja sun muista, niin saisi riittää nesteetkin tässä kehossa, haluan pienempiä lihomislukuja. Mutta pääsen taas tuttuihin rutiineihin käsiksi ja liikun paljon, niin pääsen turvotuksesta eroon.

Olen vain hivenen väsynyt siihen, että tämä on tämmöistä jatkuvaa kamppailua. Minulla ei ole vaikeuksia olla tiukka ja vetää nollalinjaa kotioloissa, mutta välillä tämä kurinalaisuus muistuttaa liikaa vanhasta syömishäiriöstä. Ajatukset jäävät helposti toistamaan samaa kehää, mietin laihduttamista ja painoa miltei kaiken aikaa. Teen jotain typerää, kuten pilaan hiukseni, vain siksi, etten kestä sitä ahdistusta, minkä kehoni turvotus aiheuttaa.

Nyt on taas hyvä, kun sain kirjoitettua. Matkan jälkeinen olotila vaihtuu pian "kotona-saan-taas-itseni-kuntoon-ja-kaikki-on-hyvin"-olotilaksi.

Uudet hiukset

11 kommenttia:

  1. Voih :( Tuo olotila on itsellekkin niin tuttu! Jos yhtään lohduttaa, niin mun mielestä nuo hiukset kyllä näyttää hyvältä :) Tsemppiä! Kyllä ne turvotukset vielä pois lähtee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos oikein paljon tsempistä! Turvotuksia on lähtenyt jo pari kiloa pois, toivon että pääsisin pian laihduttamaan jo uusia kiloja, eikä näitä samoja vanhoja. :)

      Poista
  2. höh, minä kun katoin että onpa kauniin väriset hiukset! elä ihmeessä hätäile, hyvältä näyttää :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, väri on ihan kiva, varsinkin kun olen nyt tottunut näkemään itseni vaaleampana. Laitoin vähän vaaleanruskeita raitoja kevytsävytteenä päälle, niin sain vähän helpotusta blondiustuskaani.















      Poista
    2. Oho, kissa hyppäsi kesken lähetyksen näppäimistölle ja tänne tuli ihan ylimääräisiä "enttereitä" mukaan.

      Poista
  3. Minulle hiukset ovat todella tärkeä osa itseäni ja on harmittanut usein jälkikäteen hetken mielijohteesta tehdyt ratkaisut hiusten suhteen :/ Mutta sun uusi tukka näyttää tosi kauniilta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullekin on, varsinkin kun nyt tiedän, etten voi noin vain palata vanhaan, vaan oman värin esiinkasvaminen vie vuosia. Mutta nyt alkaa jo "surutyö" helpottaa, minkäs sille enää mahtaa. :)

      Poista
  4. Luulin, että kuvassa oli vanha tukkasi! Se on siis edelleen kaunis, enkä minä ainakaan tuosta kuvasta huomannut eroa - paitsi että leikkaus on kivan skarppi.

    Pus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sinua, aina jaksat minua kehua ja kannustaa!

      Poista
  5. Uusi hiusten väri näyttää hyvälle !
    Oletpa muuten tosi ahkera, kun jaksat matkoillakin mennä salille. Vau!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos kehuista! Olen jo enemmän näihin hiuksiin tottunut, varsinkin leikkauksesta pidän, kun sain pituutta vähemmäksi. Näyttää paljon skarpimmalta.

      En tiedä ahkeruudesta, mutta olen nyt ollut ihan sopivan päättäväinen. Meille kuului salin käyttö hotellissa, joten totta kai piti kokeilla, että millainen sali siellä oli. Yksityinen uima-allas tunniksi oli vielä iloisempi yllätys. :)

      Poista