maanantai 17. syyskuuta 2012

Syyskuun kiireet...

...näkyvät siinä, etten ole ehtinyt viikkoon blogiani päivittää, mutta onneksi olen silti pitänyt huolen siitä, että olen säännöllisesti käynyt liikkumassa. Minua silti vähän hymyilyttää, kun olen kirjoittanut tuohon syyskuun liikkumiset -listaani, että joku päivä on ollut lepo-päivä, sillä viime viikkojen tapauksessa päivä on ollut kaikkea muuta kuin levollinen. Nyt eletään alallani vuoden kiireisimpiä aikoja, tai ainakin tuntuu siltä, ja olen tehnyt jopa näinkin pitkiä työpäiviä kuin klo 9.00-3.00. Rutkasti yli kellon ympäri on paahdettu, joten lepo ei ole ensimmäinen sana, jolla kuvaisin sellaisia päiviä, mutta toki liikunnan kannalta kyseessä ei ole ollut mitään muuta kuin laiskottelua takapuolen miltei juurtuessa penkkiin.

Minulla oli viime viikolla jopa kolme lepopäivää, jolloin en hikiliikkunut ollenkaan. Kilometrejä kertyi kuitenkin 27,5, ja salitreeniä puoltoista tuntia. Olen itsestäni oikein ylpeä, että olen nyt hoitanut stressiä ja vapaa-ajattomuuden ahdistusta liikunnan avulla. Kun tuntuu, että työt eivät tekemällä lopu, eikä koskaan tule valmista, niin liikkuessa aivot saavat levätä ja psykologisesti on tärkeää saada näin kiireisen ajanjakson aikana välitöntä palautetta. Tuntuman siitä, että jotain tapahtuu nyt ja heti, lenkin jälkeen on jotain valmista, vaikka teoriassahan ihmisen liikkumis-saldot eivät ole ikinä täynnä. Mutta sen kyseisen päivän osalta kyllä. Se on vapauttavaa.

Paino on nyt viimein lomareissun jälkeen pudonnut, mutta mistään huimista luvuista ei puhuta vieläkään. Olen nyt saanut juhannuksen jälkeen 5 kiloa pois. Olen lukuun totta kai pettynyt, mutta onhan sekin parempi kuin ei mitään. Olen luvannut itselleni, että jos paino jumittaa tai hidastelee vielä ensi kuussa tähän aikaan, niin menen taas lääkäriin. Saan kuitenkin nyt usein kehuja siitä, että olen laihtunut, joten ehkä puntari ei tosiaan kerro kaikkea. Nyt en ehdi asiaa pohtia, sillä oma osansa painon hitaaseen putoamiseen on varmasti tällä työstressillä. Syömiset ovat menneet hyvin, vaikka syön varmasti vieläkin liian vähän, sillä pääasiallisesti elän erilaisilla salaateilla ja itsetehdyillä proteiinijuomilla.

Kiitos kommenteista, oli ihana, että minua oli jopa tänne vähän kaivattu. Kiitos Eli! :) Kirjoitan myös myöhemmin jutun syömishäiriöhistoriastani, kuten yhdelle lukijalle lupasin.

Lenkillä olen pitänyt nyt mukana pientä Gymbossiani. Sen avulla on helppo saada treeniin lisää tehoa, sillä pieni piippaus tasaisin väliajoin käskee minun joko kävellä tai juosta. Treenaan juoksua intervalliharjoituksina, niin jalat, nivelet ja polvet tottuvat paljasjalkakenkiin ja juoksuun ylipäänsä. Olen myös pitänyt siitä, että päätäntävalta juoksun ja kävelyn rytmityksestä on ulkoistettu pienelle laitteelle. Nyt olen kävellyt 2,5 minuuttia ja juossut puoli minuuttia. Kunto on kasvanut, joten jatkosas pidennän juoksuaikaa ja lyhennän vastaavasti kävelyaikaa.

2 kommenttia:

  1. Noin pitkien työpäivien pitäisi olla laittomia :o ;)
    Itse työskentelen n. 10-12h päivässä ja sekin tuntuu jo kamalan paljolta!

    Kiva kuitenkin kun ehdit kirjoittelemaan kuulumisia :) Ja olet vieläpä onnistunut harrastamaan liikuntaa kaiken tuon tohinan keskellä, vau :)

    VastaaPoista
  2. Blogissani on sinulle tunnustus. :)

    VastaaPoista